Uutispalstalla on käytössä "Kajawa - uutispalsta" -näyttöaihio.

Sorvin ääressä

12.10.2018

Neljä myyttiä työelämästä

Kaksipäiväisessä oppimistapahtumassa Dare to Learnissä oppimisesta eri tavoin kiinnostuneet kuuntelivat teemaan liittyviä puheenvuoroja, haastatteluja ja paneelikeskusteluja, oppivat työpajoissa, sovelluksia ja menetelmiä kokeilemalla ja keskustelemalla toisten oppijoiden kanssa. Yhdessä paneelikeskusteluista pohdittiin työelämää liittyviä myyttejä. Tapahtuma järjestettiin syyskuussa.

Aamutuimaan ensimmäisenä tapahtuma-aamuna tarjosi Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry aamukahvit ja paneelikeskustelun, jossa aiheena oli työn ja oppimisen vallankumous henkilöstövoimavarojen kehittämisen näkökulmasta. Keskustelijoina olivat OP HR:n asiantuntijapäällikkö Anna Haaman, Kuntatyönantajien kehittämispäällikkö Terttu Pakarinen ja Kotkamills Oy:n HRD Manager Kalle Honkanen. Pohjana keskustelulle oli neljä työelämään liittyvää myyttiä.
Dare_to_Learn -keskustelu
Anna Haaman, Terttu Pakarinen ja Kalle Honkanen pohtivat Dare to Learn -tapahtumassa järjestetyssä paneelikeskustelussa työelämän myyttejä ja työn ja oppimisen vallankumousta.

Myytti nro 1: Elämme työn murrosta

Työn murros on aihe, joka näkyy mediassa yhtenään, mutta millä tavalla työn on murroksessa ja miten se meihin vaikuttaa?

-  Ei välttämättä mitenkään, toteaa Haaman asiaa hetken pohdittuaan.

Sillä vaikka aiheesta kohistaisiin kuinka, ei se välttämättä synnytä reaktiota, jos se ei näy työntekijän jokapäiväisessä työssä. Tämä on Haamanin mukaan iso haaste. Miten saadaan kaikki mukaan muutokseen?

Myös Pakarinen painottaa tätä muutoksessa mukana olemista odottamisen sijaan. Robotit eivät vie kaikkea työtä vaan monet työt säilyvät, mutteivät nekään täysin samanlaisina. Koko työelämä muuttuu. Pakarisen mukaan pitäisi esimerkiksi keskustella enemmän tekoälyn vaikutuksesta päätöksentekoon vaikkapa terveydenhuollossa.

- Pitäisi käydä keskustelua siitä, missä tilanteessa päätöksen tekee tekoäly ja missä ihminen. Toimija on kuitenkin ihminen, pitäisi puhua enemmän myös siitä, Pakarinen pohtii.

Myös Laaman huomauttaa, että tekoälyn eettisistä pelisäännöistä tulisi käydä yhteiskunnallista keskustelua, niin kauan kuin niitä ei vielä ole määritelty lainsäädännössä. Honkanen taas toteaa, että tekoäly pitäisi kuitenkin ajatella positiivisen kautta.

-  Pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten se tukee omaa työtä. Kun tulee jotakin uutta, on ensimmäinen ajatus helposti, että taas pitää opetella jotain. Jos asiaa ajateltaisiin enemmän hyödyn kautta, vastaanotto voisi olla parempi, Honkanen summaa.

Myytti nro 2: Jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan

Seuraavaksi panelistit pohtivat, kuka on vastuussa oppimisesta.

- Olisi pelottavaa, jos joku muu olisi vastuussa oppimisestani ja urastani. Kun on valmis oppimaan, se on kuin henkivakuutus, se tuo turvaa ja vahvistaa muutoskyvykkyyttä, Haaman pohtii.

Toisaalta myös työyhteisöllä on tärkeä rooli oppimisen mahdollistajana.

- Työyhteisöissä ja tiimeissä tulisi saada aikaan voimakas ruohonjuuritason muutos siihen, että uskaltaa kokeilla. Tietyillä toimialoilla lainsäädäntö torppaa kokeilunhalua, mutta arjen työssä se voi silti olla läsnä, niin että uskaltaa kokeilla ja on lupa kokeilla, Haaman pohtii.

Honkanen on samoilla linjoilla.

- Työnantajan kehittämispanoksia pitää vahvistaa, mutta jos ei ole kiinnostusta ja vastuuta omasta kehityksestä, ei ole oppimista.

Myös Pakarinen painottaa yksilön vastuuta omasta oppimisestaan. Toisaalta vastuu on hänen mukaansa myös yhteiskunnalla ja valtiolla, jotta pystytään vastaamaan jatkuvan oppimisen tarpeeseen ja näin taata työnantajille osaava työvoima. Myös koulutusjärjestelmää pitäisi hänen mukaansa kehittää kohti uuden työn kokeilukulttuuria. Kolmanneksi on vastuu Pakarisen mukaan kuitenkin myös työpaikalla.

- Hyvällä henkilöstöjohtamisella ja organisaation kehittämisellä voidaan tukea oppimista, ja työpaikan oppimisen kulttuuri auttaa sitouttamaan työntekijät organisaatioon, Pakarinen toteaa.

Myytti nro 3: Asiantuntijuus on kuollut, eläköön generalismi!

Kaikki panelistit ovat sitä mieltä, ettei generalismin voittokulku ole tappanut asiantuntijuutta vaan kumpikin elää ja voi hyvin työelämässä.

- Perinteisesti on korostettu asiantuntijuutta ja insinöörilähtöistä lähestymistapaa, mutta esimerkiksi johtamisessa on hyvä tietää kaikesta jotain, Honkanen pohtii.

- Geneerisiä taitoja tarvitaan siihen, miten asiantuntijuutta käyttää. Kirurgin on hyvä olla todella taitava työssään, mutta tarvitaan moniammatillista työtä, että pystyy esimerkiksi kotona hoitamaan vanhuksia, Pakarinen huomioi.

- Digitalisaatio tulee haastamaan esimerkiksi teknologisella puolella vaativiakin erikoisosaamisen alueita esimerkiksi data-analytiikan ja lohkoketjuteknologian kehityksen myötä. Toisaalta työelämän taidoissa tulevat korostumaan geneeriset taidot kuten tunneäly, palvelukulttuuri ja luovuus, Haaman puolestaan pohtii.

Myytti nro 4: Älykästä työtä ei riitä kaikille

Paljon puhutaan siitä, että suorittava työ siirtyy teknologian kehityksen myötä koneille ja ihmisille jää ihmisälyä intensiivisesti vaativa työ. Mutta riittääkö tällaista työtä kaikille? Honkasen mukaan pitäisi ennemminkin miettiä, mikä lopulta on epä-älykästä työtä. Hänestä se kuulostaa ammattien aliarvioinnilta.

- Esimerkiksi paperityöntekijänkin työ on hyvin osaamisintensiivistä. Suorittava työ, jossa ei tarvita osaamista, on hyvin vähässä. Jokainen teollinen vallankumous on vähentänyt työtä, mutta toisaalta työ ennemminkin muuttuu mielekkäämmäksi, Haaman pohtii.

Pakarinen kannustaa tarttumaan siihen, mihin tekoäly ei kykene.

- Tekoäly voi prosessoida paljon tietoa, mutta se ei voi olla viisas, niin kuin ihminen. Se ei ole luova tai empaattinen. Näihin mahdollisuuksiin pitäisi tarttua. Monissa tehtävissä on sekä suorittavaa että luovempaa osa-aluetta. Eikö jokainen meistä halua päästä eroon rutiinista ja antaa se tekoälylle? Se on mahdollisuus vapauttaa mitä tahansa asiantuntijatyötä, hän pohtii.

Myös Haaman haluaisi nähdä suorittavan työn vähenemisen positiivisena, mahdollisuuksien kautta.

- Sen sijaan että voivotellaan, että nyt ne vievät meidän työpaikat, voisi ajatella, että se vapauttaa meitä tekemään mielekkäämpää työtä, hän pohtii.

Teksti ja kuvat: Suvi Seikkula Palaa otsikoihin


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä